Mohamed Yousif asui Tampereella reilun vuoden ja jätti sinne sydämensä. Mansen salaisimmat sopet tulivat tutuiksi, kun Yousif kyyditsi taksilla asiakkaita. Aktivismi taas avasi ovet kansalaisvaikuttamisen polttopisteisiin.
Mohamed Yousifin Tampere on avarakatseinen, eteenpäin ajatteleva, kaunis ja kansainvälinen. Hänen Mansensa on täynnä mielenrauhaa tuovia maisemia, ihania ystäviä, monista kulttuureista tulevia nuoria ja mahdollisuuksia tehdä maailmasta parempi.
– Asuin Tampereella reilun vuoden, ja minulla muodostui siihen tiivis suhde. Tampere on avoin kaupunki, jossa ihmiset juttelevat spontaanisti, hän kertoo.
Alla olevalla videolla Muhikseksi kutsuttu JHL:läinen Yousif, 25, vie sinut taksiajelulle neljään Tampereen paikkaan. Niistä tuli hänelle rakkaita sen reilun vuoden aikana, jotka hän kaupungissa asui. Videon nähtyäsi tiedät:
- Mistä löytyvät Suomen epäsuomalaisimmat kadut
- Mikä Tampereen puisto sijaitsee aivan keskustan kupeessa mutta on silti pysynyt melko tuntemattomana
- Mille huoltoasemalla kuljettajat kerääntyvät kyytien välissä kahville ja lounaalle sekä vaihtamaan kuulumisia keskenään
- Mitä hyviä ja vähemmän hyviä ilmiöitä liittyy taksikuskien yhteisöön
Yousif on juuri muuttanut Tampereelta Helsinkiin ja aloittanut koulunkäynninohjaajana uudessa työpaikassa Oulunkylän yhteiskoulussa. Videolla pääset hyppäämään Muhiksen kyytiin kenties viimeistä kertaa. Vaikka hänellä riittää virtaa vaikka mihin, taksia ei ole enää Helsingissä aikaa ajella.
Videon jälkeen voit lukea Yousifin ainutlaatuisen tarinan syrjitystä turkulaisesta verkostoituneeksi vaikuttajaksi.
Mohamed Yousif on 15-vuotiaasta asti tehnyt töitä, jotta maailmasta tulisi puhtaampi hengittää ja tasa-arvoisempi elää. Hän on ammatiltaan koulunkäynninohjaaja, ja takataskusta löytyvät lääkealan ja lähihoitajan koulutukset. Lisäksi hän on taksiyrittäjä, poliitikko ja aktivisti. Ennen kaikkea hän pitää itseään kansalaisaktivistina.
– Tampere on avoin kaupunki, jossa ihmiset juttelevat spontaanisti.
Helsinkiin muutosta huolimatta hän jatkaa Tampereella vapaaehtoisena Kölvissä eli Pakolaisnuorten tuki ry:ssä, jonka kohderyhmä on 13–29-vuotiaat miehet.
Yousif on myös aktiivinen Elokapina-liikkeessä, Agenda 2030-ympäristöohjelman toisena puheenjohtajana, Vasemmistonuorissa, Nuorten mielenterveysseura Yeesin hallituksessa, JHL:n oppilaitosagenttina ja SAK:n aluetoimikunnassa. Entiseen kotikaupunkiinsa Turkuun hän oli perustamassa nuortenyhdistys Hangflow’ta.
Juuri kansalaisaktivismi teki myös Tampereesta hänelle rakkaan.
Yousif muutti Tampereelle 2020, vei loppuun lähihoitajaopinnot ja meni vanhustyöhön Kontukotiin. Samaan aikaan hän ajoi taksia ja teki päälle vapaaehtoishommia. Täyteen pakatusta arjestaan hän rauhoittui Pispalanharjulla, jossa kaunis luonto yhdistyy epäsuomalaisen kapeisiin katuihin.
Pispalassa Yousif kävi myös ahkerasti kampanjoimassa kuntavaaliehdokkuuttaan.
– Ja sain sieltä yllättäen kymmenien äänien potin!
Yousifin suhde Tampereeseen perustuu aktivismiin ja ystävyyssuhteisiin. Hän muistelee hykerrellen myöhäisiä läksiäisiä, jotka hänen ystävänsä Tiina ja Eveliina järjestivät pääkaupunkiin muuttavalle ystävälleen.
– Siellä oli alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, ja olin, että ei miten ihanaa! Olen antanut näille ystävyyssuhteille sydämen ja tiedän, että palaamme aina yhteen, oli etäisyys mikä tahansa.
Ennen Tamperetta ehdit asua muun muassa Sudanissa ja Kajaanissa. Miten eri paikat ovat muovanneet sinua?
– Synnyin Jordaniassa ja vietin lapsuuteni Sudanissa. Muutin perheenyhdistämisen kautta Kajaaniin äitini ja kahden sisarukseni kanssa joulukuussa 2006, kymmenvuotiaana. Isäni oli tullut tänne kesällä 2005 kiintiöpakolaisena.
Ensimmäinen kuvani Suomesta rakentui Kajaanissa. Kävin pari vuotta sitten Kajaanissa 10 vuoden tauon jälkeen ja löysin kaikki kulmat, joita kymmenvuotiaana kävelin!
Muutin Turkuun 16-vuotiaana ja asuin siellä kymmenen vuotta, mutta minulla oli joka ikinen päivä käytössäni navigaattori. Kun joku kysyy, minkä kaupungin koen kodikseni, sanon, että olen kajaanilainen.
Missä ja milloin aktivismikärpänen puraisi?
– Aloin tutustua järjestömaailmaan 15-vuotiaana. Muutin Kajaanista Turkuun ja kuljin aluksi ainoastaan kodin ja koulun väliä. Turkulaisnuoret eivät hyväksyneet minua osaksi yhteisöään. Lähdin etsimään tukea elämään, ystäviä ja kavereita.
– Annoin pikkurillin kansalaistoiminnalle. Se vei koko ihmisen.
Elin yksinäisyyden tuskassa ysiluokalle asti. Se tuntui todella tuskalliselta, 15-vuotiaana löysin itseni monikulttuurisesta Globaalinuoret-järjestöstä. Sieltä sain ihmis- ja jopa ystävyyssuhteita. Vuoden 2019 olin järjestössä kokopäivätyössä ja pystyin tarjoamaan kuilun partaalla hoippuville nuorille käden, joka vetää heidät ylös. Annoin pikkurillin kansalaistoiminnalle ja se vei koko ihmisen.
Milloin valveuduit ilmastokriisin suhteen?
– Viisi vuotta sitten Turussa havahduin siihen, etten päässyt talvella hiihtämään. Ymmärsin, että asialle on tehtävä jotakin.
Suomessa ajatellaan päästöjemme olevan niin pienet, ettemme ole osa ongelmaa. Eniten päästöjä tuleekin Kiinasta, mutta mistä se johtuu? Siitä, että siellä teollisuus kasvaa. Se taas johtuu siitä, että me lännessä emme tuota paikallisesti vaan olemme siirtäneet alkutuotantomme Kiinaan. Siten tehtaat pystyvät kiertämään vastuutaan ja väittämään, että eihän meillä niin kovat päästöt ole.
Lue lisää: Ilmastokriisi tuntuu sinunkin työssäsi: ”Jos emme toimi nopeasti, häviäjiä olemme me kaikki”
Miksi aktivismi on niin vahvasti nuorten puuhaa?
– Maailman ovat saattaneet tähän tilaan yli viisikymppiset heteromiehet. Emme voi olettaa, että he yhtäkkiä alkaisivat tehdä maailmasta nuorille parempaa. Meidän pitää itse löytää tavat ja reitit. Ne löytyvät yhteistyöllä yli järjestö-, puolue-, etnisyys-, sukupuoli- ja sukupolvirajojen ja kaikkien muiden määreiden, jotka määrittelevät identiteettiämme.
Melkein kaikki nuorisojärjestöt ovat puolueesta riippumatta sitä mieltä, että ilmastonmuutokselle on tehtävä jotakin. Yli puoluerajojen on nähty nuoria muun muassa Elokapinassa ja Fridays for Future -miekkareissa.
Voimme yhdessä sanoa, että olemme ylpeitä suomalaisia, vaikka suomalaisuudella ei ole yhteistä määritelmää. Meillä on yhteinen identiteetti, jolla meidät tunnistaa vahvaksi kansaksi, jota eivät herpaannuta puolueiden väliset taistelut.
Onko ilmastokriisi enemmän yksilön vai päättäjien vastuulla?
– Ympäristöaktivisteilta kysytään, miksi syyllistämme ihmisiä, mutta emme me syyllistä. Me vaadimme päättäjiltä päätöksiä, koska yksilöiltä on voimavarat loppu. Tarvitsemme korkealta taholta ohjeistukset, valvontaa ja sanktioita ohjaamaan yritysten toimintaa, jotta pystymme toimimaan yhteiskuntana ilmastokysymyksen ratkaisemiseksi.
Agenda 2030 -ryhmä on kommentoinut viimeisintä luonnosta ilmastolaista. Siitä puuttuu muun muassa se, miten valvotaan, että yritykset noudattavat lakia.
Olet myös ay-aktivisti. Mitä ammattiliitto merkitsee sinulle?
– Ensisijaisesti turvaa työntekijälle ja opiskelijalle. Koulutuksia, vapaa-aikaa, solidaarisuutta, ryhmähenkeä, ystävyyssuhteita, ihmissuhteita. Vaikka olisi työpaikallaan yksin, yksinäisyys ei tunnu niin pahalta, kun tietää, että taustalla on satojentuhansien jäsenten liitto.
– Maahanmuuttajataustaiset oivaltavat, että kun minä toimin ay-liikkeessä, heilläkin on siihen oikeus.
Toimin aiemmin SAK-nuorten puheenjohtajana Varsinais-Suomessa ja edellisen ammattiliittoni PAMin nuorisovaliokunnassa. JHL:ssä olen toiminut oppilaitosagenttina vuodesta 2019. Jo sitä ennen kävin oppilaitoksissa kannustamassa toisen asteen opiskelijoita ammattiyhdistystoimintaan.
Monessa maassa ay-aktiivisuus on rangaistava teko. Olen hyödyntänyt omaa taustaani: maahanmuuttajataustaiset opiskelijat oivaltavat, että kun minä toimin ay-liikkeessä, heilläkin on siihen oikeus.
Kuinka JHL saisi paremmin mukaan nuoret ja maahanmuuttajataustaiset?
– Tämä on yksi syy, miksi pyrin kevään JHL-vaaleissa edustajistoon. Meiltä puuttuu toimintatapa, jossa mennään sinne missä nuoret ovat.
JHL:ssä olen käynyt järjestöissä tiedottamassa, kerännyt toisen asteen ammatillisen koulutuksen nuoria yhteen ja saanut heitä mukaan ay-liikkeeseen. Sellaista kenttätyötä tarvitaan. Et voi istua toimistopöydän takana ja odottaa, että nuoret tulevat luoksesi.
Nuoruus ei ole vain ulkonäköä tai ikää, vaan sitä, miten kohtaa nuoret, heidän ajatuksensa ja pelkonsa. Poc-nuoren (people of color, ei-valkoinen) tavoittaa parhaiten toinen poc-nuori. JHL on menossa oikeaan suuntaan, kun se rakentaa maahanmuuttajaverkostoja. Tätä tarvitaan enemmän. On saatava maahanmuuttajia kertomaan omat kokemuksensa: mitä pelkoja heillä alussa oli ay-liikettä kohtaan ja mikä sai pelot poistumaan.
Mikä on tärkein päämääräsi poliitikkona?
– Suomessa politiikkaa reunustavat raamit, jotka on hajotettava, jotta politiikka olisi avointa mahdollisimman monenlaisille ihmisille. Kuinka paljon politiikassa on vaikka muunsukupuoliseksi itsensä määritteleviä ihmisiä, jotka voivat olla näkyvästi oma itsensä? Ei yhtään.
Tarvitsemme feminismiä, jotta voimme puuttua rakenteissa oleviin ongelmiin, kuten rasismiin ja homofobiaan. Yksi käsi ei toki koskaan taputa, vaan asioiden muuttamiseen tarvitaan joukkovoimaa. Tuore esimerkki on N-sanan kieltämistä ajava kansalaisaloite.
En pyri tiettyyn asemaan, vaan ihanneyhteiskunnan saavuttamiseen. Maailma ei ole koskaan valmis, mutta tärkeää on, että voimme ylpeinä kertoa tuleville sukupolville, mitä olemme tehneet heidän eteensä.